136 vuotta sitten, 9. helmikuuta 1885, maaseudun papin perheessä Gandzan kylässä lähellä Akhalkakia, Great Armenian runoilija Vaan Teriaan syntyi.
Vuonna 1899 VAAN pääsee Moskovan itämaisten kielten itämaisten kielten laitokseen. Yhdessä ystävien kanssa Tereeyan julkaisee käsinkirjoitetun sanomalehden "Nadezhda", jossa ei vain toimi toimituksellisilla artikkeleilla ja toimituksella, vaan johtaa myös runouden laitosta, jossa hän julkaisee runonsa Schwenin, Volon jne. Pseudonyymit. Elokuussa 1906 , Tryan tulee Moskovan yliopistoon, historiallisen ja filologisen tiedekunnan venäjän kielelle ja kirjallisuudelle. 1905-1907: n vallankumouksen suoralla vaikutuksella hän kirjoittaa syklin "Ternistisen kruunun" runojen syklin, joka kirjoitti vallankumouksen painijoita. Joulukuun 3, 1906 yöllä etsittiin Teryan asuntoa, hän ja hänen ystävänsä pidätettiin, mutta 13. joulukuuta hänet vapautettiin huoltajuudesta. Tänä aikana Tryanyan kirjoitti "virolaisen laulun", "syksyn laulu", "syksyllä melodia", "ihana tyttö", "Skoronoi minua auringonlaskun", "haluun" ja muita runoja. Teryaanin runous sen hienoimmalla lyyrismi, tunteiden tuntemus, poikkeuksellinen musiikillisuus ja kielen runsaus on suurin ilmiö Armenian kirjallisuuden historiassa.
Vuonna 1908 julkaistiin Tiflis-kokoelmansa Twilight-unelmien "unelmia". Kokoelma sai hyviä arvosteluja AveTika Isakyanista ja Ovasnes Tanyanyanista.
Vuonna 1910 samanaikaisesti Moskovan yliopiston tutkimuksen kanssa Tryanya muokkaukset ja julkaisee kirjallisuuden ja taiteellisen Almanacin "Garun" ("kevät"). Vuonna 1915 Maxim Gorky kehotti Armenian kokoelman Trianden kokoamista, joka julkaistiin Moskovassa. Samana vuonna hän kirjoittaa isänmaallisen syklin "Maa Nairy".
Valery Bryusov käänsi useita runoja runoja ja kutsuivat hänelle "Venäjän armenia" nuorten runoilijoiden "tärkein hahmo".
Ilman eloon kuukautta ennen 35-vuotisjuhlaa, Vaa Teriaan kuoli 7. tammikuuta 1920 tuberkuloosista.
Armenian laulut, jotka kuulen jälleen, kappaleet, jotka niin sobbing näyttävät. Heidän, ulkomaalaisen, et ymmärrä, he eivät ymmärrä niitä, ulkomaalainen, sinäkin.
Surullinen ja surullinen ja katkera he ovat yksitoikkoisia, mutta melodioita, sydän, poltettu suru, samanlainen henki, poltettu kipu, ovat tuttuja.
Huono kyliä kanssamme, ja kaikkialla pimeät kasvot, joilla on surua katseen, kaikki ihmiset toivottomassa epäonneissa, koko elämämme on toivoton suru.
Kuinka me lauloissa ei moania, kappaleissa, niin luukku näyttää? Heidän, ulkomaalaisen, et ymmärrä, he eivät ymmärrä niitä, ulkomaalainen, sinäkin.
Käännös N. Chukkoovsky